Koeviikko on pian ohi. Olen tosi iloinen, mutta sitten saa alkaa kauhulla odottamaan kokeiden palautusta. Kuinkakohan monta joudun uusimaan... Ja kun tää koerumba on takana, pääsen todenteolla ruokavalioni kimppuun. Ja pääsen taas salille. Tavoite olis että kalorit olis päivittäin jotain 300-750 ja että salilla tulisi käytyä 2-4 kertaa viikossa. Ja tietenkin iltaisin pitäis kerätä ittensä ja lähteä lenkille. Ja läksyillekin muka pitäisi olla aikaa, ja joskus harvoin kavereillekin, joita ei kyllä vittuakaan tunnu taas vaihteeksi kiinnostavan. Kaikkea suunnitellaan oikeen kovasti, mutta sitten kun jotain pitäisi oikeasti yhdessä tehdä niin eihän se tietenkään silloin sovi. En vain mahdu kenenkään aikatauluun. Joten empä taida edes yrittää sovittaa ketään omaan aikatauluuni. Keskityn kouluun ja laihtumiseen. Ja tietenkin esitän niin vitun onnellista koulussa. Kaikki on aivan mahtavasti ja koskaan ei ole mennyt paremmin! Paskan vitut...
Nyt olisi edessä viikonloppu äidin luona enkä oikeasti tiedä miten tästä selviän. Pääni räjähtää ihan tosissaan, jos se kerrankin mainitsee sanan laihdutus tai painonputoaminen. En oikeasti kestä. Mulla on tällä hetkellä järkyttävä läskipaskaoksennusahdistus enkä tahdo että oma äitini alkaa pitämään jotain kannustuspuheita mulle laihtumisesta. Saatana sentään! Mä olen kesän alussa sitä laihempi, vannon sen. Jos en ole, niin en tiedä onko mulla sitten enää paljoakaan tehtävää täällä. Tällä kertaa mä pystyn siihen! En lopeta ennen 55, vaikka mikä olisi. Jos en sitä minkään muun vuoksi teen, niin sitten vaikka siksi, että todistan äidilleni, että voin painaa sen verran. Mun on pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti