Die for anyone, what have I become?

Mä olen niin paska ihmissuhteissa. Olen huono saamaan kavereita. En vain osaa. Mua ahdistaa niin paljon, että en tiedä miten päin mun pitäisi olla. Suun avaaminen on tosi vaikeeta ja jos saan sanottua jotain, kadun sitä heti, sillä olo tuntuu tosi tyhmältä. En vain osaa tätä sosiaalistumis juttua.

Harhailen pimeässä, huudan ammottavaan tyhjyyteen. Ainoa vastaus jonka huudolleni saan, on häilyvä, himmeä kaiku, joka täyttää koko sisäisen tyhjiöni tehden oloni vain pahemmaksi. Yksinäisyys kaikuu sisälläni, kuin huuto valtavassa kuilussa. Haluan vain upota tähän kyyneleistäni syntyneeseen mereen. Olen niin väsynyt.

Haluaisin jonkun, joka toisi valoa tänne pimeään. Jonkun, joka halaisi kun oloni on paska. Jonkun, joka pyyhkisi pois kyyneleeni, suukottaisi pois arpeni, niin iholta, kuin sydämmestäni. Haluaisin jonkun, jonka viereen voisin käpertyä yöksi. Jonkun, joka ymmärtäisi tätä vellovaa pahanolon merta sisälläni. Jonkun, joka olisi purjehtinut saman myrskyn läpi, tietäisi miten nämä aallokot saa leppymään.

Mutta kun joku tulee lähelleni, menen aivan lukkoon. Minulla ei ole hajuakaan mitä minun pitäisi tehdä. Sydämmeni lepattaa rinnassani, kuin pieni lintu. Mutta aina kun joku tulee lähelleni, minua alkaa ahdistaa. Tunnen oloni uhatuksi, kahlituksi. Lintu häkissä, sitä minä olen. Eikä kukaan tunnu ymmärtävän sitä, etten ole kuitenkaan valmis siihen - mihinkään, en kosketukseen, en suudelmaan, en mihinkään - vaikka kuinka tahtoisin ja vaikka kuinka sitä kaipaisinkin. Ajatellaan, että minua ei vain kiinnosta, tai että tykkään leikkiä toisten sydämmillä. En halua leikkiä kenelläkään, se on niin väärin.

En tiedä mitä teen, olen eksyksissä. Minulla ei ole leivänmuruista tai pikkukivistä tehtyä polkua, jota voisin seurata onneni luo. Elämä ei ole koskaan ollut niin helppoa mulle, vaikka tuntuu, että se on helppoa kaikille muille. Purjehdin yksin näillä surun kartoittamattomilla, tummilla vesillä, toivoen joskus löytäväni saaren. Saaren jolta löytäisin onnen, rauhan ja rakkauden. [huvittunut naurahdus]

Minäkö muka onnellinen? 

Jotenkin vaikeaa kuvitella sitä, olen niin kauan ollut surullinen.

Rauha ja rakkaus

Kaksi käsitettä muiden vieraiden sivistyssanakirjan käsitteiden meressä.

Tuskin tulen koskaan kumpaakaan löytämään. 

Tällä hetkellä en ainakaan siihen jaksa uskoa, ne kuullostavat pienten lasten iltasaduilta.

Käperryn takaisin pehmonalleni viereen ja yritän nukkua. Sitähän tässä olen viimeiset neljä tuntia yrittänyt. Josko viimein nukkumatti suostuisi vierailemaan luonani. Anelen polvillani, että pääsisin nukkumaan. Saa nähdä auttaako aneluni.