Mä voin pahoin. Mua oksettaa koko mun olemus ja mun heikkous. Olin melkein jo ylpeä itsestäni, kun vaa'alla huomasin, että olen laihtunut 5 kiloa heinäkuun alun jälkeen. Syömiset jäivät vähemälle, enkä herkkujakaan syönyt lainkaan. Mutta tänään. Tänään kaikki on mennyt täysillä päin helvettiä. Aamu vaikutti lupaavalta, mutta sitten lintsasin koulusta viimeiseltä tunnilta ja menin kauppaan. Ostin järkyttävän kasan kaikkea makeaa ja kun pääsin kotiin, söin lähes kaiken mitä ostin. Surkeiden oksentamis yrityksien jälkeen söin lisää ja lisää ja lisää. Nyt maha on turvonnut kuin joku ilmalaiva ja tahtoisin vain puhkaista sen. Vihaan itseäni.
Viime päivinä mua on ahdistanut tosi paljon ja mulla on ollut kanssa tosi melankolinen olo. Ei enää edes kiinosta esittää iloista. Tahtoisin vain pois. Kaikki asiat vituttaa ja haluaisin luovuttaa. En jaksa.
Mulla on todella huono omatunto kaikesta tästä mun pahoinvoinnista ja ahdistuksesta, koska mun koirani - yksi niistä harvoista syistä miksi oon edelleen täällä - on hoidossa mulla kaksi viikkoa. Koirat on todella ihmeellisiä otuksia. Oon huomannut että tuo huomaa milloin mulla on paha olla. Ja jotenkin kun tuo iso ryökäle hyppää sängylle viereen ja painaa päänsä mun syliin, niin tuntuu että elämällä on tarkoitus, että kaikki tulee vielä joskus olemaan hyvin. Mun on niin paljon helpompi olla sillon kun tuo otus on mun vierellä.
Olen samaa mieltä koirista -ne osaa lukea ihmistä. Ei niitä tosiaan aiheetta parhaiksi ystäviksi ylistetä. Koira välittää omistajastaan uskomattoman paljon ja haluaa antaa oman karvaisen panoksensa hänen mielialansa kohentamiseksi. Sen on tuo minunkin koiranpeijakkaani todistanut monta kertaa :). Ei se paljoa puhu, mutta mihinpä niitä sanoja tarvittaisiinkaan kun yhteys löytyy muutenkin.
VastaaPoistaMitä kuuluu ja missä meet?
Tosi usein mua lohduttaa tuossa omassa ryökäleessä juurikin se, ettei se sano mitään. Se vaan katsoo suurilla ruskeilla silmillään ymmärtävästi ja painaa päänsä syliin. Ja kun sille puhuu se höristää korviaan ja kuuntelee - ei mua kiinnosta ymmärtääkö se sanoja, se astii sen tunteen jonka vallassa puhuja on. En tiedä mitä tekisin ilman.
PoistaSitä samaa kuuluu kuin aina, paska olla. Nyt toki vähän vähemmän kun olen käymässä äidin luona tämän viikonvaihteen. Ainakin yritän olla iloisempi, pikkusisarten vuoksi.