It's hard to find a way to breathe

En muista milloin viimeksi olisin vajonnut näin alas. Pimeys kietoo kätensä ympärilleni ja sulkee halaukseensa. Tuo halaus täyttää minut kivulla. En kykene katsomaan itseäni peilistä inhoamatta sitä mitä näen. En kykene ajattelemaan tulevaisuuttani ilman, että purskahdan itkuun, kun kaikki näyttää niin toivottomalta. En kykene mihinkään.

Koko tämän päivän mua on ahdistanut ja itkettänyt. Hengailin koulun jälkeen kavereiden kanssa. Tuona aikana kävin kaksi kertaa vessassa itkemässä, kun mikään ei vain toiminut ja kaikki oli huonosti. Ekalla kerralla sain kasattua itseni ja palasin nopeasti kavereideni luo, tuskin nuo edes huomasivat minun olleen poissa. Toisella kerralla kaikki menikin sitten mönkään, kun oltiin kaverin kotona ja purskahdin itkuun kun piti käydä vessassa. Kaverit huomasivat ja yksi tuli vielä lohduttamaankin. Ei, ei, ei, EI! Ei noin saa tehdä, ei kavereiden kotona saa itkeä vessassa! Omassa kodissa joo, mutta ei kaverin luona. Helvetin helvetti, miksi musta tuntuu että nyt viimeistään kaikki ajattelee, että oon kauhee huomiohuora. Vaikka jos totta puhutaan, niin huomio on ihan vihoviimeinen asia, jota mä tässä mun tilanteessa kaipaan.

Vaikka tämä päivä onkin muuten mennyt aivan perseelleen, on yksi asia josta olen iloinen - jos nyt siis voin käyttää tuota sanaa, en oikein enää tiedä mitä ilo on.. Vaa'an näyttämä numero oli pienempi kuin yli vuoteen! Se sai minut aamulla hymyilemään. Lisäksi tänään olen syönyt pelkästään yhden Lämmin kuppi-keiton ja juonut sokerittomia litkuja, eli pepsi maxia ja red bullia. Myös jonkun verran kahvia ja teetä on tullut hörpittyä. Kaloreita on kertynyt vain 215, ja tunnen melkein ylpeyttä, kun olen osannut kieltäytyä ruuasta. Pariin kertaan oli lähellä etten marssinut kauppaan ostamaan mikropizzaa ja croisantteja, koska oli niin paha olla ja no, mä syön tosi usein suruuni. Pahaan oloon syöminen onkin yks niistä syistä, miksi olen näin lihava.

Olen aivan puhki ja mahani murisee, vaatien ruokaa. Sitä en kuitenkaan aijo sille antaa, koska tämän aamuinen vaa'an numero valaa minuun toivoa siitä, että minäkin olen vielä joskus kevyt kuin keijukainen. Juon kupillisen vihreää teetä ja menen sitten nukkumaan. Josko huominenkin aamu toisi mukanaan rohkaisevan vaa'an numeron.