Jokainen päivä tuntuu edellistä raskaammalta ja pimeys lankeaa ylleni, sekoittaen ajatukseni. Tämä talvi on tähän asti ollut masentavin ikinä. Ulkona vallitseva pimeys kurottaa käsillään ikkunasta sisään ja tunkeutuu mieleen varastaen valolta kaiken tilan. Kaipaan lunta ja kovia pakkasia. Ne saavat minut tuntemaan olevani elossa.
Uusi vuosi ja ajattelin sen aloittaa puhtaalta pöydältä uuden blogin kanssa. Kirjoitan tänne omia fiiliksiä - empä usko, että mitenkään iloisia postauksia tulee. Masennuksen ja ahdistuksen kanssa käyn jatkuvaa käden vääntöä, siitä kuka määrää. Toivon tämän vuoden tuovan jotain kehitystä, yritän karistaa nämä kahleet, jotka estävät minua elämästä täysillä. Samalla tietenkin yritän laihtua. Paino ja sen pudottaminen ovat kuuluneet jo useita vuosia elämääni, mutta en koskaan ole onnistunut kunnolla. Tahdon että jonakin päivän vaa'alla näky numero alkaa vitosella. Toivon, että saavuttaisin tuon tavoitteen tämän vuoden aikana, ja mitä pikemmin sen parempi.
Tänään on ahdistanut enemmän kuin aikoihin. Tahtoisin vain maata sängyssä - peiton alla piilossa maailmaa - ja itkeä. Vaikka enää ei paha olo lähde itkemällä. Kaipaan lapsuutta, kaipaan sitä kun paha olo lähti pois itkemällä, puhumalla. Enää ei taida auttaa kumpikaan. Jälkimmäinen toisinaan, tosin en uskalla puhua kenellekään, koska pelkään kertovani jotain mikä pelottaa ihmisiä - tai, että joko aletaan puhua siitä kaikesta selkäni takana, tai kerrotaan jollekin joka pakottaa hoitoon jonnekin minne en tahdo. En tahdo apua, en keneltäkään, ainakaan niiltä psykologeilta ja psykiatreilta. Ne eivät ymmärrä - mutta miten ne voisivatkaan, ei ihmisen tälläiseen helvettiin kuulu joutua. Miksi minä sitten olen täällä? Mä kuulun tänne, olen vain jokin epäonnistunut kokeilu. Mä olen epäonnistunut olemaan ihminen.
Vanhat viillot eivät ole vielä parantuneet, mutta suunnittelin jo tänään lisääväni yhden rivin niitä lisää reiteeni. Kuvottaan, läskiin reiteeni.
Kun saan itseni kasaan tässä lähiaikoina, ajattelin että voisin ruveta pitämään jonkinlaista ruokapäiväkirjaa - ei mun laihtumisesta muuten mitään tule. Voisin niitä juttuja sitten tännekin laitella, ainakin vähän jotain mistä voi päätellä, miten edistyn tämän projektini kanssa. Peukut pystyyn ja toivotaan että onnistuisin nyt edes kerran jossain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti