Wash the sorrow from off my skin and show me how to be whole again

Mulla on niin paha olo, että tekisi mieli huutaa. Mua ahdistaa niin paljon, että haluaisin vain repiä naamani irti. Voisin vaipua lattialle ja itkeä päiväkausia, jos mulla vaan olisi mahdollisuus olla niin kauan yksin.

Valvoin koko viime yön. Katsoin Sydämmen kuiskaus nimisen elokuvan ja kirjoitin jotain omaa omituista juttuani. Niin ja sen lisäksi tietenkin olin hyvin ahdistunut, kun mietin, että mitä yhdelle kaverille kuuluu koska se oli ottanut illalla jotain pillereitä, päästäkseen lentoon, pois täältä. Pelkäsin, halusin itkeä. Onneksi aamulla tuli viesti "hengissä ollaan". Olin helpottunut. Ymmärrän kyllä tuota poikaa, joka haluaa katkaista kahleensa, lentää pois. Usein haluan aivan samaa itsekkin, olen vain liian pelkuri siihen. Vaikka tiedän miltä hänestä tuntuu, olen silti iloinen, että hän on vielä täällä.

Mulla on tosi paha olo. Taidan olla hermoromahduksen partaalla. Kokoajan itkettää ja suututtaa. Mikään ei onnistu. Vihaan itseäni niin paljon, että voisin mielelläni repiä ja raapia naamani irti, leikata saksilla jokaikisen ylimääräisen läskin palan pois. Vihaan itseäni. Olen ällöttävä, hyllyvä, ruma.

Mulla on tällä hetkellä enemmän viiltoja, kuin koskaan ennen. Syvempiä kuin koskaan ennen. Niitä on vaikeaa peittää. Veli näki oikeassa käsivarressa olevat, sanoin että koira raapaisi vahingossa kun se nukkui mun vieressä. Mulla on tosi huono omatunto siitä, että "syytin" koiraa mun arvistani. Vaikka totta puhuen, sen ansiosta näitä on näin vähän.

Leikitään hetken aikaa positiivisia ja onnellisia. Tein listan asioista, jotka haluan tehdä kesäloman aikana. Haluan:

Maalata taulun

Lukea mahdollisimman monta kirjaa

Kirjoittaa novellini valmiiksi

Sanoittaa biisin

Valvoa koko yön kuunnellen musiikkia tai jutellen kaverin kanssa

Nukkua ulkona

Matkustaa jonnekkin

Viettää aikaa ihmisten kanssa

Laihtua 15 kiloa

Oppia pitämään itsestäni

Saada asiani muutenkin järjestykseen

Jo nyt alkaa tuntua siltä, etten onnistu yhdessäkään, mutta aion kokeilla.

Joku kuiskii taas korvaani. Jotain tästä yksinäisyydestäni. Yritän olla huomioimatta sitä, mutta mitä enemmän lomaa kuluu sitä kovemmalta tuo ääni alkaa kuullostaa. En ole ollut viikkoakaan lomalla ja jo nyt tuo alkaa kuullostaa lähes huudolta. Olenkohan tulossa hulluksi? Mitä väliä vaikka olisinkin. Ehkä sekin olisi hekpompaa, kuin tämä jatkuva taistelu. Kaikki tuntuu niin turhalta ja sisällyksettömältä.