Mä sitten vihaan uusien vaatteiden ostamista. Sitä koko valitsemis- ja sovittamisrumbaa. Ahdistaa, kun mikään ei tunnu mahtuvan päälle, ja jos jokin mahtuu päälle niin se ei näytä hyvältä. Tänään oli pakko käydä ostamassa shortsit, vaikka en olisi halunnut. Se oli kamalaa. Ahdistavaa. Muutaman tunnin etsittyäni löysin yhdet siedettävät ja ostin ne, koska en vain jaksanut kierrellä enää kauempaa.
Kaupunkireissullani ostin myös jotain rasvanpolttajia ja nesteenpoistajia. Kokeilen, että jos vaan yksinkertaisesti vähennän kalorimääräni sinne alle 1000 ja popsin noita pillereitä, niin lähtisikö se paino sitten putoamaan. Mulla ei ole mitään käsitystä mitä tässä nyt sitten käy, mutta yritän kuitenkin nyt - ehkä hieman epätoivoisestikin - ottaa itseäni niskasta kiinni ja vaa'an numeron laskuun.
En ole kahtena yönä nukkunut. Eilen nukuin kuitenkin muutaman tunnin päiväunet, tänään sain torkuttua yhteensä ehkä tunnin. Tavallaan se ei haittaa mua, mutta tänä yönä yritän sammuttaa kaikki häiritsevät sähkölaitteet ja nukkua. Jos vaikka jaksaisin aamulla herätä riittävän ajoissa, että ehdin käymään lenkillä.
Joku nakertaa mua sisältä. Mun rintakehässä on suuri, ammottava aukko. En tiedä mitä teen. Vietän yöni halaten suurta pehmonallea, niinä öinä kun siis ylipäätään nukun. Salakavala tuttavani, ahdistus, kietoo suloiset kätensä kaulani ympärille. En saa henkeä.
Kesä, kuumat ilmat ja lyhyet shortsit. Ei okein mun juttuni, ei ainakaan enää nykyään. Ennen pidin kesästä enemmän, mutta nykyään kallistun enemmän talven puolelle. Talvella saa pukeutua suuriin villapaitoihin, jotka peittävät niin arvet kuin läskitkin - ainakin melkein. Talven kylmyys on jotenkin lohduttavaa. Meri on ainoa syy, miksi pidän kesästä. Meri rauhoittaa. Sen suolainen tuoksu on kotoisa, aaltojen liplatus lähes musiikkia levottomalle mielelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti