Sink or swim?
Lähes joka aamu kävellessäni bussipysäkiltä koululleni, kuvittelen mitä jos auto ajaisinkin ylitseni. Mitä jos auto ajaisikin ylitseni kun vahingossa jätin katsomasta kaahaako joku suoraan päin. Sitten tulen ajatelleeksi, että muutamia kavereitani kulkee samalla bussilla ja kävelevät samasta paikasta, vaikka eivätkään minun kanssani, hitaita kun ovat. Mietin mitä nuo ajattelisivat jos näkisivät. Ja jos saisivat jälkeenpäin tietää, että tein sen tahallani. Tulen aina siihen johtopäätökseen, että ei se niitä varmaankaan liikuttaisi, kun ei kauhean läheisiä olla. Saattaisi jopa olla helpotus kun ei tarvitsisi minua enää katsella.
hyihyihyihyihyihyi. Laskin sitten tämän päiväiset kalorini. 1500 vitun kaloria. En ymmärrä miten olen noin paljon saanut tungettua kurkustani alas. Siihen on tultava muutos. Mun on laihduttava. No, huomenna pääsen viimeinkin salille. Ja muutenkin alolitan nyt ryhtiliikkeen urheilemisen osalta, ainakin joka arki-ilta lenkille ja kahdesti viikossa salille, kun sinne harrastuksen kautta pääsen ilmaiseksi. Ja no ruokailuihin pitää tehdä suuria muutoksia. Ja mun täytyy saada mun motivaationi tähän laihtumiseen takaisin.
En haluaisi mennä kouluun. Haluaisin hautautua sänkyyn ja katsella -80-luvun rakkausleffoja. Haluan kadottaa mieleni ja ajatukseni hetkeksi siihen maailmaan. Haluan hetken ajan uskoa niihin kauniisiin tarinoihin. Haluan hetken olla joku muu, jossain muualla. Olla joku rakastettu, sillä minua ei rakasta kukaan.
Who would love a monster?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti