The choice is yours, don't be late

Harhailen yksin pimeässä. Eksyksissä. Tuntuu, että joku vaanii jossakin. Mutta kuka? Ja missä? Luultavasti se on vain vanha tuttuni. Ahdistus. Se ei päästä mua otteestaan vaan kietoo kätensä aina vain tiukemmalle, kunnes en enää kestä ja itken henkeäni haukkoen vessan lattialla.

Viilto.
Toinen.
Kolmas.
Neljäs.
Viides.

Ennen kuin huomaankaan reiteni on täynnä pieniä viiltoja ja kimmeltäviä veripisaroita. Ahdistaa, kun tämä viikko meni tähän päivään saakka tosi hyvin. Söin pieniä määriä ja liikuin joka päivä. Tänään kävin kaverin kanssa syömässä Raxissa ja voisin repiä naamani irti jo pelkästään sen vuoksi. Mutta sitten lisäksi en päässyt kotiin tultuani ovesta ulos juoksemaan. Tekosyynäni lumi. Tällä hetkellä ahdistaa, mutta en anna itseni retkahtaa herkkuihin huomenna. Ja menen suoraan koulusta salille.

Oman naamani näkeminen ahdistaa. Tahtoisin repiä sen irti. Raapisjäljet yltävät kohta kaulaan saakka, enkä tiedä miten piilotan ne. En jaksa kyllä edes miettiä sitä juuri nyt. Pitäisi yrittää jaksaa opiskella, koska koeviikko lähestyy. Ajatuskin ahdistaa, koska en ole kuunnellut melkeimpä millään tunnilla tähän mennessä.

Haluaisin lentää pois. 

Ahdistaa.
Ahdistaa.
Ahdistaa.
Putoan.

Someday you will be better off on your own, so just let me go

Jatkuva ahdistus. Ahdistaa. Ahdistaa. Ahdistaa. Tää päivä oli aivan paska. Edellinen viikko oli aivan paska. Viime kuukausi oli aivan paska. Viimeisen kuukauden ajan oman kuvajaiseni näkeminen millä tahansa heijastavalla pinnalla on saanut mut voimaan pahoin. Muotokaaos. Sitä mä olen.

Olen lihonnut, ja se ahdistaa enemmän kuin mikään muu pitkiin aikoihin. Sen luvun ajattelukin saa mut itkemään.En mä ihan oikeasti voi olla näin lihava. Mutta kun olen. Ja peilikuvakin on sen mukainen. Iso kasa läskiä kahden valtavan, paksun tikun päässä. Läskiäläskiäläskiä, mitä tahansa kohtaa ruumiissani katsonkaan sieltä löytyy läskiä. Tahtoisin oksentaa. Mun on  p a k k o  laihtua. Kesästä tulee helvetti jos en laihdu.

Tein päätöksen, en tiedä mitä järkeä siinä on koska se tuskin tulee auttamaan mutta silti. Haen apua masennukseeni ja ahdistukseeni, jos en saa niitä itse kuriin kesäloman aikana. Haluan täyden kontrollin mun elämästä, eikä se onnistu jollen saa noita kahta vanhaa tuttua vihdoin kuriin. Toisaalta helposti saatan "unohtaa" tuo päätöksen. En ole varma onko se järkevä päätös, koska en tiedä seurauksia. Tuskin.

Olen niin väsynyt. Pitäisi varmaan mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta kun ei siitäkään ole viimeaikoina mitään tullut. En vain saa unta. Ja jos saisin en tahdo. Ja vaikka tahtoisin niin silti valvon vielä hetken pidempään. En jaksa odottaa että saan taas kadota elokuvien ja piirrettyjen maailmaan hetkeksi ja unohtaa tämän todellisuuden. Kyllä sanoin piirrettyjen. Olen 17-vuotta ja katson piirrettyjä. Katoan mieluusti niiden kauniisiin maailmoihin, kuin vietän aikaa oman, pimeän mieleni sisällä.

Minusta tuntuu, että moni ystävistäni säikähtäisi jos tietäisi, kuinka pimeää mielessäni on. En usko, että kovinkaan moni arvaisi että minulla on masennus ja ahdistus ja viiltelen ja muutenkin satutan itseäni. Eikä moni arvaisi että silloin tällöin mietin kuolemaa, joka tavallaan saattaisi olla helpotus. Pelkään sitä silti vielä ehkä kuitenkin vähän. Ironista. Mietin usein miten ihmiset reagoisivat jos katoaisin kuukaudeksi, ja tullessani takaisin kertoisin heille totuuden minusta. Usein mietin löytyisikö luokastamme ketään, joka tukisi minua. Vaikka minulla onkin hyviä ystäviä luokasani, en tiedä miten he reagoisivat. Luultavasti kaikki kiertäisivät minut kaukaa ja jättäisivät yksin. Joten hys, tuki turpasi ja ole hiljaa-tekniikka taitaa olla kaikkein paras, jos haluan että minulla on vielä lukion päättyessä kavereita.

Olen niin yksinäinen. Tarvitsisin jonkun, joka halaisi, lohduttaisi, auttaisi. En tahdo, että joku prinssi Uljas ojentaa kätensä ja nostaa minut ylös täältä pimeästä kuopastani - en tahdo sitä, koska kun tuo ihminen lähtisi elämästäni, putoaisin samaan kuoppaan uudelleen. Aion nousta täältä itse, mutta jos olisi joku tukemassa ja auttamassa silloin kun otteeni lipsuu. Se olisi helvetin mahtavaa. Mutta ei niin käy. Ei mulle.

It's time to forget about the past, To wash away what happened last, Hide behind an empty face

Joku varjoissa asustava olento kurkottaa käsiään kohti minua ja kietoo katkeran suloisesti kätensä kaulani ympärille. Minun on vaikea hengittää. Ympärilläni on vain uhkaavia varjoja, pimeyttä. Minne kaikki valo on kadonnut? Vaikka aurinko paistaa joka päivä ja aina hieman pidempään, vaivun silti aina vain syvemmälle tähän omaan pimeyteeni. Päivä päivältä sängystä nouseminen on vaikeampaa, iltaisin on vaikeampaa päästä unien kullattuun maahan, joka sekin on muuttunut - ei painajaisia, mutta aina vain omituisempia ja omituisempia unia.

Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa. Vaikka tänään oli todella mukava päivä - vietin aikaa erään hyvän kaverini kanssa - tuo vanha tuttuni, ahdistus, kuiski korvaani, kietoi kätensä kaulani ympärille. En ole aikoihin näin vahvasti halunnut kadota, olla olematta olemassa, halusin vain saada siivet ja lentää kauas pois. Melkein kerroin tuolle kaverilleni, että mun on paha olla, mutta en sitten pystynytkään.

Ajatukset vaeltavat valtoimenaan mielessäni, suurin osa vain pahentaa oloani entisestään. Olen levoton. Tänä yönä tuskin nukun kovin paljoa, kun join muutaman kupillisen kahvia kahdeksan tai yhdeksän aikoihin tässä illalla. Olipa taas kovin fiksua minulta.

Viime yönä istuin varmaan tunnin sängylläni ja katselin tähtiä ja kuuta. Niiden läsnäolo ja kolkko valo toivat lohtua ja seuraa yksinäiseen yöhöni. En muista milloin viimeksi olisin ajatellut noin paljon syvällisiä ajatuksia. Lopulta nukahdin, kuu valvoi ja suojeli minua painajasilta ja omituisilta unilta ja nukuin hyvin. Myös tänä yönä ystäväni toivottavasti vahtii untani ohuiden utuisten pilvien keskeltä.

Sisälläni kaihertaa outo tunne. En tiedä mikä se on, mutta sen olemassa olo häiritsee. Se ei mene pois. Nakertaa sisintäni jatkuvasti, enkä pääse siitä eroon. Olen eksyksissä pimeyden keskellä, eikä missään näy valoa, joka ohjaisi minut oikeaan suuntaan.